Autonpesua!

Emma ja Lucas auttavat kovin pappaa autonpesussa. Molemmat pikkuiset on pesty autoshampoolla ja kiillotettu Turtle Wax:illä. Lucas jo alkaa uskoa olevansa auto, kun päristelee siihen malliin.

Papan vierailun etuja: aina puhdas auto, siisti piha ja kiiltävä keittiö! Mainittakoon että astianpesukone ei ole täällä kodin vakiovaruste vaan harvinaisuus (jonka olen nähnyt vain 1 ihmisen kodissa). Joten papalle täytyy nostaa hattua.

Vääntöä ja IHMEITÄ!

Tänään läksin kauppaan ostamaan muutaman napin. Kaupasta tarttui mukaan myös täydellinen muovinen säilytyslaatikko Emman vauvojen tarvikkeille.

Kun saavuin kotiin laatikko kainalossa. Emma innostui heti ja alkoi siivoamaan vauvantarvikkeitaan. Johannes kuitenkin synkkeni täysin ja sai aivan hirveän kiukuttelu puuskan. Miksi Emmalle eikä minulle? Johannes potki ja sätki lattialla. Kärsimys oli aivan kauheaa. En saanut häntä rauhoittumaan enkä ymmärtämään että Emma tarvitsee kyseistä laatikkoa. Lopulta soitin Juanille töihin. Hän puhui Johannekselle asiasta. Tämänkin jälkeen hän vielä kitisi asiasta. Hieman hiljennyttyään hän kuitenkin sanoi minulle:

"Äiti, mä haluan muuttua ja olla iloinen Emman puolesta, mutta en PYSTY!"

Kun hän tämän sai suustaan otin hänet syliin ja rukoilimme yhdessä, että Jumalan rakkaus ja huolenpito voi täyttää hänen sydämmen. TODELLINEN IHME tapahtui hänessä. Kaikki raivo ja kiukku väistyi. Johanneksen päivä muuttui surusta riumuun. Hän on iloisesti ja tyytyväisesti leikkinyt siitä lähtien.
Ja äskön kun kuuntelimme enkuksi yhtä afrikkalaista versiota "Lord I lift your Name on High" Johannes sanoi vakavana: "musta tuntuu että Jeesus koskettaa mun sydäntä kun kuulen näitä lauluja."

Tämä on ollut mulle todella rohkaisevaa. Olen kiitollinen siitä että Johannes huomaa haluavansa muuttua sekä siitä ihmeestä minkä RUKOUS toi meidän aamuun!

Perheenlisäys...

Uusi vauvamme syntyi 1,5kk sitten. Ei kuitenkaan minulle vaan Johanneksen sedän tammalle. Setä oli mennyt lupaamaan hevosen Johannekselle noin vuosi sitten, ja Johannes ystävällisesti muistutti asiasta syksyllä...

Salama ori on ihana leikkisä ja karvainen otus. Menneellä viikolla Johannes ja Salama ovat alkaneet tutustua toisiinsa. Yhtenä päivänä kun lähdimme hevosten talleilta Johannes sanoi rakastavansa Salamaa niin paljon että sydämmeen sattuu...

Johannes on ottanut oikein tosissaan Salaman isäntänä olon. Hänellä on jääkaappi täynnä porkkanoita Salamaa varten ja talli hommatkin hoituu kivasti. Muuten Terho-pappa on meillä kylässä tammikuun loppuun.



Emma sai syliinsä 2 päivää vanhan karitsan. Meinasi että kotiin viedään omaan huoneeseen. Eikä imettäminenkään ole Emman mukaan ongelma :) Karitsa jäi kuitenkin oman äitinsä hoiviin Emman vastustuksesta huolimatta.

Festival de Petate, Sabana Grande

Kylässämme juhlitaan joka vuosi joulukuussa ns. "petaattijuhlaa", jonka tarkoituksena on edistää ja ylläpitää Puertorikolaista kulttuuria ja käsityötaidetta. Juhlan perinteisiin kuuluu paikallinen musiikki, käsityötaiteijoiden kojut ja perjantai-illan karavaani, johon osallistuvat kylän koulut ja eri yhdistykset.
Seurakuntamme on osallistunut karavaaniin usean vuoden ajan välittäen sanomaa Jeesuksesta. Tänä vuonna teemanamme oli "Arregla tus papeles" tai suomennettuna "Hoida asiasi kuntoon". Juan Luis Guerra:n musiikin tahtiin etenimme karavaanissa tanssien ja esittäen näytelmää, joka kertoo muutaman sukupolven ajan puertorikolaisen perheen historiaa.
Seurakuntamme nikkarit rakensivat karnevaalilavalle upean muuntuvan talon! Vauhdissa vanhasta perinteisestä talosta muuntuu moderni puertorikolainen talo sukupolvien vaihtuessa näytelmässä. Lavan takana etenivät salsaryhmä, joille teimme myös aiheeseen sopivat paperimaisesta kankaasta hameet ja liivit.

Kylän keskustassa oli tuhansia ihmisiä seuraamassa karavaaneja.


Hyvän joulun toivotuksemme kyläläisille otettiin todella positiivisesti vastaan. Humoristinen Jeesus-keskeinen draamamme äänestettiin jälleen kerran karavaanin parhaimpien joukkoon.



Emma osallistui karavaaniin joulutähtenä ystävänsä Andrean ja Juan Enriquen kanssa. He tanssivat riemukkaasti kulkueen etupäässä viihdyttäen katselijoita omaperäisellä tyylillä. Emma jaksoi kokonaiset 2 tuntia tätä menoa. Juuri ennen päätepistettä hänen duracell patterit pettivät, joten viimeiset metrit "joulutähti" eteni nukkuen sylissäni...

Aaltoja katsastamassa

Muutama viikko sitten saapuivat tämän vuoden ensimmäiset kylmät Atlantin virtaukset myös Puerto Rikon rannoille. Surffareille tämä tieto tarkoittaa isoja aaltoja...
Mieheni oli (ja olisi yhä jos vain aikaa riittäisi) intohimoinen surffaaja.
Heräsimme aikaisin ja haukkasimme aamupalaa, jonka jälkeen ajoimme noin 30 minsaa The Domes surfaus rannalle. Mieheni tuntee rannan jokaisen kiven ja virtauksen, joista hän selitti minulle ja lapsille vuolaasti. Hieman olen oppinut vuosien aikana hänen kertomisesta. Aaltoja on useaa eri tyyppiä.

Katselimme aamuvirkkuja surffareita, sillä välin kun lapset kokosivat rannan kotilot "eläintarhaansa". Aallot eivät olleen vielä "niin" isoja. Mutta yksittäisiä isompia sattui mukaan(vielä isommat saapuivat sitten seuraavina päivinä...)





Ihana aamu päättyi sitten vähän huonommin, kun yhtäkkiä tullut isompi aalto imaisi kolme lastamme veteen. Johanneksella oli vielä kipsi oikeassa kädessä, jota sitten kiiruhdettiin kotiin kuivattelemaan surkeana.