Autonpesua!

Emma ja Lucas auttavat kovin pappaa autonpesussa. Molemmat pikkuiset on pesty autoshampoolla ja kiillotettu Turtle Wax:illä. Lucas jo alkaa uskoa olevansa auto, kun päristelee siihen malliin.

Papan vierailun etuja: aina puhdas auto, siisti piha ja kiiltävä keittiö! Mainittakoon että astianpesukone ei ole täällä kodin vakiovaruste vaan harvinaisuus (jonka olen nähnyt vain 1 ihmisen kodissa). Joten papalle täytyy nostaa hattua.

Vääntöä ja IHMEITÄ!

Tänään läksin kauppaan ostamaan muutaman napin. Kaupasta tarttui mukaan myös täydellinen muovinen säilytyslaatikko Emman vauvojen tarvikkeille.

Kun saavuin kotiin laatikko kainalossa. Emma innostui heti ja alkoi siivoamaan vauvantarvikkeitaan. Johannes kuitenkin synkkeni täysin ja sai aivan hirveän kiukuttelu puuskan. Miksi Emmalle eikä minulle? Johannes potki ja sätki lattialla. Kärsimys oli aivan kauheaa. En saanut häntä rauhoittumaan enkä ymmärtämään että Emma tarvitsee kyseistä laatikkoa. Lopulta soitin Juanille töihin. Hän puhui Johannekselle asiasta. Tämänkin jälkeen hän vielä kitisi asiasta. Hieman hiljennyttyään hän kuitenkin sanoi minulle:

"Äiti, mä haluan muuttua ja olla iloinen Emman puolesta, mutta en PYSTY!"

Kun hän tämän sai suustaan otin hänet syliin ja rukoilimme yhdessä, että Jumalan rakkaus ja huolenpito voi täyttää hänen sydämmen. TODELLINEN IHME tapahtui hänessä. Kaikki raivo ja kiukku väistyi. Johanneksen päivä muuttui surusta riumuun. Hän on iloisesti ja tyytyväisesti leikkinyt siitä lähtien.
Ja äskön kun kuuntelimme enkuksi yhtä afrikkalaista versiota "Lord I lift your Name on High" Johannes sanoi vakavana: "musta tuntuu että Jeesus koskettaa mun sydäntä kun kuulen näitä lauluja."

Tämä on ollut mulle todella rohkaisevaa. Olen kiitollinen siitä että Johannes huomaa haluavansa muuttua sekä siitä ihmeestä minkä RUKOUS toi meidän aamuun!

Perheenlisäys...

Uusi vauvamme syntyi 1,5kk sitten. Ei kuitenkaan minulle vaan Johanneksen sedän tammalle. Setä oli mennyt lupaamaan hevosen Johannekselle noin vuosi sitten, ja Johannes ystävällisesti muistutti asiasta syksyllä...

Salama ori on ihana leikkisä ja karvainen otus. Menneellä viikolla Johannes ja Salama ovat alkaneet tutustua toisiinsa. Yhtenä päivänä kun lähdimme hevosten talleilta Johannes sanoi rakastavansa Salamaa niin paljon että sydämmeen sattuu...

Johannes on ottanut oikein tosissaan Salaman isäntänä olon. Hänellä on jääkaappi täynnä porkkanoita Salamaa varten ja talli hommatkin hoituu kivasti. Muuten Terho-pappa on meillä kylässä tammikuun loppuun.



Emma sai syliinsä 2 päivää vanhan karitsan. Meinasi että kotiin viedään omaan huoneeseen. Eikä imettäminenkään ole Emman mukaan ongelma :) Karitsa jäi kuitenkin oman äitinsä hoiviin Emman vastustuksesta huolimatta.

Festival de Petate, Sabana Grande

Kylässämme juhlitaan joka vuosi joulukuussa ns. "petaattijuhlaa", jonka tarkoituksena on edistää ja ylläpitää Puertorikolaista kulttuuria ja käsityötaidetta. Juhlan perinteisiin kuuluu paikallinen musiikki, käsityötaiteijoiden kojut ja perjantai-illan karavaani, johon osallistuvat kylän koulut ja eri yhdistykset.
Seurakuntamme on osallistunut karavaaniin usean vuoden ajan välittäen sanomaa Jeesuksesta. Tänä vuonna teemanamme oli "Arregla tus papeles" tai suomennettuna "Hoida asiasi kuntoon". Juan Luis Guerra:n musiikin tahtiin etenimme karavaanissa tanssien ja esittäen näytelmää, joka kertoo muutaman sukupolven ajan puertorikolaisen perheen historiaa.
Seurakuntamme nikkarit rakensivat karnevaalilavalle upean muuntuvan talon! Vauhdissa vanhasta perinteisestä talosta muuntuu moderni puertorikolainen talo sukupolvien vaihtuessa näytelmässä. Lavan takana etenivät salsaryhmä, joille teimme myös aiheeseen sopivat paperimaisesta kankaasta hameet ja liivit.

Kylän keskustassa oli tuhansia ihmisiä seuraamassa karavaaneja.


Hyvän joulun toivotuksemme kyläläisille otettiin todella positiivisesti vastaan. Humoristinen Jeesus-keskeinen draamamme äänestettiin jälleen kerran karavaanin parhaimpien joukkoon.



Emma osallistui karavaaniin joulutähtenä ystävänsä Andrean ja Juan Enriquen kanssa. He tanssivat riemukkaasti kulkueen etupäässä viihdyttäen katselijoita omaperäisellä tyylillä. Emma jaksoi kokonaiset 2 tuntia tätä menoa. Juuri ennen päätepistettä hänen duracell patterit pettivät, joten viimeiset metrit "joulutähti" eteni nukkuen sylissäni...

Aaltoja katsastamassa

Muutama viikko sitten saapuivat tämän vuoden ensimmäiset kylmät Atlantin virtaukset myös Puerto Rikon rannoille. Surffareille tämä tieto tarkoittaa isoja aaltoja...
Mieheni oli (ja olisi yhä jos vain aikaa riittäisi) intohimoinen surffaaja.
Heräsimme aikaisin ja haukkasimme aamupalaa, jonka jälkeen ajoimme noin 30 minsaa The Domes surfaus rannalle. Mieheni tuntee rannan jokaisen kiven ja virtauksen, joista hän selitti minulle ja lapsille vuolaasti. Hieman olen oppinut vuosien aikana hänen kertomisesta. Aaltoja on useaa eri tyyppiä.

Katselimme aamuvirkkuja surffareita, sillä välin kun lapset kokosivat rannan kotilot "eläintarhaansa". Aallot eivät olleen vielä "niin" isoja. Mutta yksittäisiä isompia sattui mukaan(vielä isommat saapuivat sitten seuraavina päivinä...)





Ihana aamu päättyi sitten vähän huonommin, kun yhtäkkiä tullut isompi aalto imaisi kolme lastamme veteen. Johanneksella oli vielä kipsi oikeassa kädessä, jota sitten kiiruhdettiin kotiin kuivattelemaan surkeana.

Thanksgiving!

Kuvassa keskellä Johanneksen molemmat opettajat koulusta.

Tänään juhlimme Kiitospäivää. Pöytää koristi Becky tädin tykönä Johanneksen voitto kalkkuna. Lasten koulussa järjestetään vuosittain kalkkuna-juoksut, jossa jokainen ikäryhmä kilpailee keskenään. Johannes kipsatusta kädestä ja huonosta startista huolimatta pinkaisi voittoon. Ja minä urheiluhulluna tietenkin jännitin radan vieressä perhoset vatsassa.
Kalkkunaa uitettiin parin vuorokauden ajan monessa eri liemessä ennenkuin se tänään aamulla päätyi uuniin.

Jarabacoa 4-13.10

Pääsin vihdoin käymään "kotikonnuillani" Jarabacoassa. Lähdimme matkaan Johanneksen kanssa kahdestaan. Näimme ystäviä, teimme videota Timoteus projektista, keräsimme "kirjastomme" ja Johannes sai nähdä ja kokea kotimaansa.
Matkasta jäi paljon ihania muistoja. Saimme nähdä muutaman vuoden jälkeen miten Jumalan työ jatkuu saumattomasti Jarabacoan kengänkiilottajien parissa. Johannes ja minä löysimme vanhat ystävät ja saimme monia uusia.






Kiitos Pauliinalle ja Pekalle, jotka lensivät Suomesta saakka siunaamaan Timoteus-projektin lapsia. Molemmat palvelivat rakkaudella, itseään säästämättä jopa yön pikkutunneille.

Emman silmälasit

Kuvissa Emman omaa designia. Välillä näillä mennään päiväkausia :)

Jo kesällä olimme huomanneet että Emman vasen silmä menee kieroon kun hän on väsynyt. Syksyn mittaan silmä tuntui aina olevan kierossa ja koulussakin opettajat siitä huomauttivat. Joten "varmuuden vuoksi" vein tytön lastensilmälääkärillä ja kierouden syyksi löydettiin hipermetropia. Emma ei näe hyvin lähelle ja esineiden ääriviivat ovat vaikeita hahmottaa. Hänelle määrättiin +3 ja +4 vahvuudet ja taittoa korjaavat linssit. Ensimmäisenä päivänä jännitimme pitääkö Emma laseja vai repiikö hän ne pois. Hän laittoi lasit reippaasti päähän ja katsoi hetken, sitten hän veti ne alas nenälle ja katsoi. Hän toisti tätä useaan kertaan, lopulta hän jätti ne päälle ja jatkoi touhujaan. Myöhemmin hän sanoi että kaikki näkyy nyt hyvin. Johannes huomautti Emmalle lasien oston jälkeen että sulla ei ole enään "tuimaa" katsetta. Emmalla oli sellainen Pikkumyymäinen siristely silmissä huonon näön takia. Tuntuu kurjalta nyt jälkeenpäin kun Emmalle aina tapahtui haavereita leikeissä, tippui tuoleilta etc. huonon näön takia. Useaan otteeseen komensimme häntä näiden koheltelujen takia.

Ostimme Emmalle täysin muoviset Mira-o-flex merkkiset lastenkehykset. Nämä on täysin joustavaa muovia, ei yhtäkään ruuvia. Joten rikkoutumisen vaaraa ei ole. Näyttivät aluksi kaupassa aivan leluilta, mutta todella hyvät käytössä. Emma voi uida ja olla rannalla, jumpata ja touhuta ne päässä ilman mitään vaaraa niiden rikkoutumisesta. Suosittelen.
Toisiksi laseiksi Emman täti heltyi ostamaan Disney:n prinsessa lasit. Niitä Emma pitää ylpeästi vain hienoimmissa tilaisuuksissa. ;)

Sää on vihdoin viilentynyt hieman ja tuntuu että ajatuskin kulkee selkeämmin. Iltaisin ja aamuisin puhaltelee vilpoinen tuuli, joka muistuttaa minua Suomen lämpimistä kesäilloista. Koko kesä ja syksykin oli poikkeuksellisen kuumaa ja kosteaa. Yrittäessäni sopeutua tänne olen luonut teorian miten kuuma ilma vaikuttaa ihmisen temperamenttiin. Äärimmäiset olosuhteet hio kärsivällisyyttä oli sitten kyse kylmyydestä tai kuumuudesta...sitä tässä yritän oppia...samalla kun hiki virtaa ja ajatus on jumissa, kolme lasta valittaa takapenkillä janoa ja 70 asteisia mustia autonpenkkejä. Ja kaikki asiat ja työt pitää silti hoitaa.

Puerto Rikolaiset aloittavat melkein jokaisen keskustelun sillä kuinka kuumaa on, ja miten raskasta se on. Mieheni mummun luona saamme aina kuulla Pyhien Marioden ja Neitsyiden kautta kuinka tavattoman kuuma päivä onkaan.

Espanjaksi sanotaan "me saca del techo" jotenkin tökerösti suomennettuna hermostumista ja suuttumusta kuvaava lausahdus tarkoittaa "meen katon läpi". Joten joskus kärsivällisyyden loppuessa tuudittaudun tekosyyhyn että on niin kuumaa.