Thanksgiving!

Kuvassa keskellä Johanneksen molemmat opettajat koulusta.

Tänään juhlimme Kiitospäivää. Pöytää koristi Becky tädin tykönä Johanneksen voitto kalkkuna. Lasten koulussa järjestetään vuosittain kalkkuna-juoksut, jossa jokainen ikäryhmä kilpailee keskenään. Johannes kipsatusta kädestä ja huonosta startista huolimatta pinkaisi voittoon. Ja minä urheiluhulluna tietenkin jännitin radan vieressä perhoset vatsassa.
Kalkkunaa uitettiin parin vuorokauden ajan monessa eri liemessä ennenkuin se tänään aamulla päätyi uuniin.

Jarabacoa 4-13.10

Pääsin vihdoin käymään "kotikonnuillani" Jarabacoassa. Lähdimme matkaan Johanneksen kanssa kahdestaan. Näimme ystäviä, teimme videota Timoteus projektista, keräsimme "kirjastomme" ja Johannes sai nähdä ja kokea kotimaansa.
Matkasta jäi paljon ihania muistoja. Saimme nähdä muutaman vuoden jälkeen miten Jumalan työ jatkuu saumattomasti Jarabacoan kengänkiilottajien parissa. Johannes ja minä löysimme vanhat ystävät ja saimme monia uusia.






Kiitos Pauliinalle ja Pekalle, jotka lensivät Suomesta saakka siunaamaan Timoteus-projektin lapsia. Molemmat palvelivat rakkaudella, itseään säästämättä jopa yön pikkutunneille.

Emman silmälasit

Kuvissa Emman omaa designia. Välillä näillä mennään päiväkausia :)

Jo kesällä olimme huomanneet että Emman vasen silmä menee kieroon kun hän on väsynyt. Syksyn mittaan silmä tuntui aina olevan kierossa ja koulussakin opettajat siitä huomauttivat. Joten "varmuuden vuoksi" vein tytön lastensilmälääkärillä ja kierouden syyksi löydettiin hipermetropia. Emma ei näe hyvin lähelle ja esineiden ääriviivat ovat vaikeita hahmottaa. Hänelle määrättiin +3 ja +4 vahvuudet ja taittoa korjaavat linssit. Ensimmäisenä päivänä jännitimme pitääkö Emma laseja vai repiikö hän ne pois. Hän laittoi lasit reippaasti päähän ja katsoi hetken, sitten hän veti ne alas nenälle ja katsoi. Hän toisti tätä useaan kertaan, lopulta hän jätti ne päälle ja jatkoi touhujaan. Myöhemmin hän sanoi että kaikki näkyy nyt hyvin. Johannes huomautti Emmalle lasien oston jälkeen että sulla ei ole enään "tuimaa" katsetta. Emmalla oli sellainen Pikkumyymäinen siristely silmissä huonon näön takia. Tuntuu kurjalta nyt jälkeenpäin kun Emmalle aina tapahtui haavereita leikeissä, tippui tuoleilta etc. huonon näön takia. Useaan otteeseen komensimme häntä näiden koheltelujen takia.

Ostimme Emmalle täysin muoviset Mira-o-flex merkkiset lastenkehykset. Nämä on täysin joustavaa muovia, ei yhtäkään ruuvia. Joten rikkoutumisen vaaraa ei ole. Näyttivät aluksi kaupassa aivan leluilta, mutta todella hyvät käytössä. Emma voi uida ja olla rannalla, jumpata ja touhuta ne päässä ilman mitään vaaraa niiden rikkoutumisesta. Suosittelen.
Toisiksi laseiksi Emman täti heltyi ostamaan Disney:n prinsessa lasit. Niitä Emma pitää ylpeästi vain hienoimmissa tilaisuuksissa. ;)

Sää on vihdoin viilentynyt hieman ja tuntuu että ajatuskin kulkee selkeämmin. Iltaisin ja aamuisin puhaltelee vilpoinen tuuli, joka muistuttaa minua Suomen lämpimistä kesäilloista. Koko kesä ja syksykin oli poikkeuksellisen kuumaa ja kosteaa. Yrittäessäni sopeutua tänne olen luonut teorian miten kuuma ilma vaikuttaa ihmisen temperamenttiin. Äärimmäiset olosuhteet hio kärsivällisyyttä oli sitten kyse kylmyydestä tai kuumuudesta...sitä tässä yritän oppia...samalla kun hiki virtaa ja ajatus on jumissa, kolme lasta valittaa takapenkillä janoa ja 70 asteisia mustia autonpenkkejä. Ja kaikki asiat ja työt pitää silti hoitaa.

Puerto Rikolaiset aloittavat melkein jokaisen keskustelun sillä kuinka kuumaa on, ja miten raskasta se on. Mieheni mummun luona saamme aina kuulla Pyhien Marioden ja Neitsyiden kautta kuinka tavattoman kuuma päivä onkaan.

Espanjaksi sanotaan "me saca del techo" jotenkin tökerösti suomennettuna hermostumista ja suuttumusta kuvaava lausahdus tarkoittaa "meen katon läpi". Joten joskus kärsivällisyyden loppuessa tuudittaudun tekosyyhyn että on niin kuumaa.